Wings of an eagle

Spread out against the Sun

Wilderness calling

Those who hear the shriek of the Bird

Laid out before dawning Red 

Burning sand

Flowering Cacti

Silently waiting for Finders

Swiftly moving coyote

Catching prey

Spilling not too much blood

Precious nectars of the desert

Bowing down the proud head

Things exist

So much bigger than ourselves

Burning sand

Bare feet

And neverending horizon.

Valon & varjon murtumishetki

Näissä päivissä lepää pysähtyneisyyden siunaus - ja siksi minä kuljen. Aina eteenpäin, sillä se on ainoa tie. Käännyn polulta toiselle, ja lopulta ne kaikki ovat yhtä. Polun varrella kasvaa saniaisia. Tervehdin taivasta, kumarran kuuta. Tanssin tähtiin, astun aurinkoon. Olen minä, olen sinä. Katson alas maahan ja palan valoa. Palaan, hajoan. Valoa, varjoa. Minulla on kymmenen sormea ja määrätön sydän. Kuitenkin, satatuhatta sykähdystä myöhemmin; nainen nousee vuoteesta. Hän kävelee ikkunan ääreen ja vetää pölyiset verhot syrjään. Elämä asuu kadunkulman tarinankertojissa. Tarinoissa asuu Voima ja iätön viisaus. Tänään pesen lattiat joilla näen uneni, pyyhin päivistä pölyt. Kerään seitit mieleni ullakolta. Kankaani ovat kauhtuneet, isoäidin häämekkokin on koinsyömä. Nostan hunnun hiuksilleni ja tanssin. Tanssin, kunnes aamu alkaa saapua venytellen ullakon kauimpaisiinkin nurkkiin. Kirkkaimmassa katseessa ei kaipaa kuvia, peilikuviahan täältä vain etsitään. Mennään, leikitään.

Karhu & Ilves

Otteita

Sateessa satojen edessä, tuhansien takana. Olen matkalla järvien maahan, lumien keskelle. Hiljaisuuteen. Mieleni silmin juoksen yhä paikallani, vaikka matka on ollut etenemättä pitkä. Salattuja lauseita piilotellen puistoihin, pitkospuita pitkin taivaaseen. Varjoton aamuauringon valo makuuhuoneen ikkunassa. Pölyhiukkasten tanssi valon virrassa. Pakkomielteitä pakkomielteiden perään. Hiljainen syyllisyys kukkimassa seinäruusun rinnassa, nämä siemenet on kylvetty jo vuosia sitten. Veljet rinta rinnan marssimassa sotaan itseään vastaan, kuka voittaa vai onko tämä sota pelkästään häviämistä  varten. Kaikki on pään sisällä. Metafyysinen tulostin. Kirjoita kirjoita kirjoita. 

Kirkkaan päivän jälkeen laskeutuva yö on raskas kantaa. Valo katoaa kuitenkin vain palatakseen uudestaan. Kauanko jaksaa jatkua, tämä iänikuinen kilpajuoksu aikaa/ajattomuutta vastaan? Kuka on, kun en itse enää ole? Jaksaisin valvoa loputtomia öitä jos vain löytäisin syyn miksi. Aamulla painaisin pään tyynylle rauha sydämessä, suljettujen luomien läpi katsoisin sinua kun heräät uuteen päivään. Sieluni lepää silmiesi lempeässä sylissä. Kuiskaat korvaani rakkauden sanoja ja uskon kaiken.

Sinulla on vahva ja kaunis sydän. Afrikan aurinko loistaa silmissäsi kun kerrot suunitelmistasi seilata pitkin Karibianmerta. Sinulle tämä maailma on vain välietappi matkallasi jonnekin vieläkin suurempaan. Taivaanrannanmaalari ja naistennaurattaja.

Let the moonlight guide you feel the joy of being alive, stop chasing shadows just enjoy the ride.

Ymmärtää vai tullako ymmärretyksi? Eihän kumpaakaan voi loputtomiin olettaa. Elämä ei ole suoraalinjaa minulle. Anna sillä olla tarkoitus. Toivon koko sydämestäni, että virta on viemässä minua juuri sinne minne pitämäni mennä. Olenko tyhmänrohkea, vastuuton? En tiedä. Välittäisinkö, jos tietäisin? En tiedä. Ehkä en.

Kuuta kyntää, mielen rantaa, kyllä aurinko kantaa. Tuhannet havisevat lehdet muodostavat vahvajuurisen puun. Syvemmälle korkeammalle kohti vettä ja taivasta. Havisen vapisen mutta niinhän me kaikki. Miten tästä eteenpäin? Jos vain olisin tässä, niin mitä sitten? Olisin odottamatta, paikaltani katselisin ollen osa mutta osaaottamatta. Näkisinkö sitten?

Nilkassani matkaa nyt tanssijaystävä. Muistan uuden musiikin, riemuriehan ja ilon sydämessä. Muistan miltä soitin tuntuu käsissä, miten ensimmäiset näppäykset ovat ujoja ja hakevia. Hetki hetkeltä kuitenkin, avautuen, vapautuen. liitää laulu, voimistuu sävel. Jaksa, ole rohkea. Älä tuomitse tai luovuta. Käsissäsi sinulla on jotain, johon kannattaa panostaa. Kitara ja elämä.

It's raining hard it's raining heavy

My head is clear I'm sailing steady

Thru the clouds can you see the sun

Beat by beat our hearts become one.

Earth, Inc.

Buzzing, restless movement of the crowd

Glowing neon sign above shaved heads

Eyes torn wide open by fear

Please step into the line, the voice echoes

Women please take a step to the right, males to the left

Please strip off now

Personality into this box

Hopes and dreams into the next one

Emotions into the last one

Thank you

Please receive your new job with a respectably decent salary

From 9 to 5, if you may

You will be handed over an exclusive uniform later

Don't worry, it'll look great on you

And here, a list of essential brands everyone sh---

YOU! LADY RIGHT OVER THERE!

SOMEBODY STOP HER SHE'S ESCAPING FOR FUCK'S SAKE---

(gunshots)

Where were we--- Oh right

Your vitamin pills and other necessary supplements

To ensure your wellbeing

Because we care about you!

Please be so kind to smile now

We're grateful for your co-operation

Welcome to the Earth, Incorporated

You're now one of us.

Katsotko, hymyiletkö

I've become so numb I can't feel you there
Become so tired so much more aware
I'm becoming this all I want to do
Is be more like me and be less like you

I cannot leave here, I cannot stay,
Forever haunted, more than afraid,
Asphyxiate on words I would say,
I'm drawn to a blackened sky as I turn blue,

There are no flowers, no not this time,
There'll be no angels gracing the lines,
Just these stark words, I find,
I'd show a smile, but I'm too weak,
I'd share with you could I only speak.

Please clear this house of ill-aquired taste.

Pari vuotta takaperin takerruin epätoivoisesti näihin ja moniin muihin sanoihin. Roikuin kiinni angstissa ja epävarmuudessa kun en uskaltanut kautta osannut muutakaan. Kaikki mitä tein, oli täynnä tiettyä tyhjyyttä, epätoivoista hyväksynnän hakemista niin itseltäni kuin muiltakin. Mikään ei tuntunut aidolta, minulta. En tiennyt kuka olin, mistä oikeasti pidin, mitä halusin. Olin vain ja vaikeroin, vaikka mikään ei sinällään ollut pielessä. Jonkintasoinen eksistentiaalinen kriisi se kai taisi olla. 

Tänään tajusin, että olen kasvanut säkeistöjen ohi. Niiden henkilökohtainen merkitys on kutistunut mitättömän pieneksi, mustaksi rippuseksi, melankoliseksi lyriikaksi, johon voi heikkona hetkenä heittäytyä rypemään. Mutta vain hetkeksi. 

Kun oppii seisomaan omilla jaloillaan, kun alkaa tehdä päätöksiä pelkäämättä muiden mielipiteitä suuntaan tai toiseen, sitä tulee huomaamattaan onnellisemmaksi. Ei ohimenevästi, vaan paljon pysyvämmällä, syvemmällä tasolla. Sellaisella, joka tuntuu jatkuvasti, jonka päälle kasautuu vähän kaikesta riippuen muita tunteita, sekä kielteiseksi että myönteiseksi koettavia. Niiden alla vaikuttaa tämä rauhallinen onnellisuus, jonka ansiosta ohimeneviä, muita tunteita on helpompi käsitellä. Se on, ja rakentuu jatkuvasti vahvemmaksi, mitä varmemmaksi itsestään tulee ja minkälaisia asioita uskaltaa näyttää myös ulospäin. Onnellisuutta, samoin kuin myös heikkoutta, on turha piilottaa sisälleen. 

On tietenkin olemassa myös hiljaista, myhäilevää onnea, viekkaasti hymyilevää. Salaista. Se on se pilke silmän kulmassa, hymykuoppa poskessa. 

Sellaista.

Minulla ei ole teille mitään sanottavaa

Puoli kymmeltä

tuntuu kuin päivä olisi jo ohitse

Elän ikuista aamuyötä

hiljaisia tunteja

katulamppujen kelmentämiä katuja

viheltäviä varjoja

Elän kalpeaa kuuta

mustaksi palanutta taivasta sen takana

kohonnutta pulssia

mustelmaista kaulaa

yhtä sydäntä kahden sijaan

Etsin ja kun löydän

pelästyn ja peräännyn.

Saan otteen

päästän irti.

Nyrkkiini puristettu

sydän vuotaa 

surunsa rannettani myöten

kyynärpäähän asti.

nyt.

ei muuta.

Eksistentiaalinen nyrjähdys

lähde, palaa

itke, naura

lyö, pure, halaa, suutele

rakastu, rakasta

mitä tahansa teetkin, tee se niin kuin tekisit sen viimeistä kertaa
älä jätä mitään puolitiehen
pala tässä hetkessä, murene tuhkaksi
nosta pääsi harmaudesta
sinä synnyt aina uudelleen

ole läsnä
menneisyydessä ei ole mitään, sitä ei ole
tulevaisuudessa ei ole mitään, sitä ei ole
on vain harhoja, kuvitelmaa
kaikki, mikä on, on vain nyt
olet elossa vain tässä
muualla olet joko kuollut
tai vasta syntymässä

this is your life and it's ending one minute at a time.

Luonnollisten asioiden jatkumo

pohjoistuuli vei sanat kietoi
ne pajunkissojen
harmaaseen silkkiin nuppu
ei auennut silmät
kiinni kävelen kaidetta
pitkin enkä pelkää
pudotusta sillä kädet
ottavat vastaan vaaran
takaa kajastaa aamun
valkoinen valo lakeus
huohottaa kylmänä kantojen
alle kerääntynyt kansa
kuiskaa

me emme koskaan olleetkaan täällä

Ps. pysäkillä

saavuimme Muurolan asemalle

en ole vielä saanut puhelua

katson viereisellä raiteella

seisovan junan ikkunaa

vanha nainen kohtaa katseeni

ja painaa päänsä.

puut kantavat aamupäivän valossa

harmaata lumikuormaa

puisen varastorakennuksen katto on paljas

joku kuulemma kiipesi sinne viime talvena

putosi ja mursi selkärankansa

hän ei lennä enää koskaan.

tunnen merkillistä pelkoa

kaksi miestä väittelee politiikasta

molemmilla on tuoppi kädessään

mietin, mitä tapahtuisi

jos he alkaisivat kuristaa toisiaan

ja viiltäisivät kaulansa auki

tunnen merkittävää inhoa.

Sanat ovat kankeita, mutta uusia.