saavuimme Muurolan asemalle
en ole vielä saanut puhelua
katson viereisellä raiteella
seisovan junan ikkunaa
vanha nainen kohtaa katseeni
ja painaa päänsä.
puut kantavat aamupäivän valossa
harmaata lumikuormaa
puisen varastorakennuksen katto on paljas
joku kuulemma kiipesi sinne viime talvena
putosi ja mursi selkärankansa
hän ei lennä enää koskaan.
tunnen merkillistä pelkoa
kaksi miestä väittelee politiikasta
molemmilla on tuoppi kädessään
mietin, mitä tapahtuisi
jos he alkaisivat kuristaa toisiaan
ja viiltäisivät kaulansa auki
tunnen merkittävää inhoa.
Sanat ovat kankeita, mutta uusia.
No comments:
Post a Comment