Illustrate the Mind

Rainbow dancing
on northern sky
Wild cold fire
Guiding travellers
in the dark
Watching over
the lost ones
Frozen lake
Trees heavy of snow
Glimmering
Shimmering ice-stars
Where there is
Northern Lights
one is never alone.

--

Writing a poem
out of nowhere
A tale told by
a forgotten fool
Always drinking
in the same old
corner pub
Repeating
the same old jokes
Until everybody
but him
is bored to death.

--

Wrecked
distorted
mind
Fluttering
from place to place
Translate yourself
find a moment
to rest within
Fall asleep
into a new dream
What is in your heart?

--

LOSE YOUR MIND
LOSE YOUR SENSES
LOSE EVERYTHING
BUT YOU.

--

Voices in the stairway
Echoes
continue
from their birth
to eternity
My foot jerks

The morning returns
always too soon
How to stop the time
make it last forever
and here we have
the present.

--

Clean air
clean water
clean food
clean earth
pure human.

--

Move.
The air moves.
Stop.
The air moves.

--

Numerous faces
one day
over
and over
again
The faces change
I change
but the place
and the past
never do.

Open those doors inside your mind which reveal the tools you've been given

Share this poem with those who dare to imagine...

Olen yhtä kera kaiken

kaikkeuden valkean

läpi vaikeuden

vaikeuksien

kuljen minä yksin

muttei yksinäisenä

erottamaton

jakautumaton

yksin yhteydessä

olevainen olematon

koskeva koskettamaton

Tulen äärellä on se

lämmön äärellä on se

se joka tuntee

se joka tietää

se joka on

se. on.

Olematon. Oleva. Olematta oleva.

puoliksi täällä

Kosketan sinua

rakasta lämmintä ihoa 

tuttua

mutta tuttuus voi johtaa tuhoon

siispä pidämme välimatkan

joka suojelee meitä molempia

joltakin, jota kumpikaan ei tunne

mutta tietää olevan kuolemaksi.

Aamunversoma

Se on alkanut
olkoon ollakseen
olematta
Aamuöissä on
entistä enemmän valoa
Pimein hetki on taittunut
Tarinankertojia joka nurkalla
Jim Morrison elää jälleen
Lakkaan juoksemasta pakoon
Lakkaamaton pelko
ei johda mihinkään
Kuuntele minua systeemi
Koskaan ei tiedä
mitä on jätetty sanomatta
Se naurattaa
Häpeän pelkoa
vai pelon häpeää
Opettelen uudestaan kävelemään
heikoilla jäillä
Ottamaan iskut vastaan kevyesti
Kivun pelko
on itse kipua kivuliaampaa
Miten pelätään oikein?

Kaguy Samye Ling, Dumfries & Galloway

Besos desde India

Dear ,

It is very good to hear from you....

even though we did not reply to your last letter....

we feel your strong love for us as ever....

it is so beautiful that you are there in another part of the world

with our hearts together....

Yes, we are full of happiness, peace and love....

it is incredibly beautiful....

we bless you and feel you the same...

------

It is so beautiful to feel the magic....

the magic of love...

the magic of positive thinking....

it is so sad to lose it....

even for a moment....

because we lose the biggest treasure....

yes, in this moment feeling so warm, so happy

even if life is not comfortable at all

raining and floods for more than a month

flower hut and open studio both leaking...

the path to the land 

slushy and muddy

the clothes all wet and humid....

it is a shit...

But the blessing is to go beyond the shit

not to get stuck there....

and such a great blessing

and our beautiful family,

and all of our beautiful friends

our bigger family

if i could give you

love, peace and joy

you have it in this moment....

But this gift you have to give to yourselves

----

my dear friends you are missed in this magic valley

the day before we fixed the roof of our hut,,,,

yesterday night it was raining again,,,,

today morning we are smiling, Nalini is smiling, the plants are smiling....

only our man Govinda is not smiling in this moment

he pulled out the tapioca 

and half are eaten by rats

in spite of all our cats....

Dear , never forget that you have the insight of life

with the third eye open...just be who you are....do not try....

you are  in the energy plane...a sphere of love-light...

remember that both of you are deemed very special here....

yes, wake up dear friends and write soon.

Wings of an eagle

Spread out against the Sun

Wilderness calling

Those who hear the shriek of the Bird

Laid out before dawning Red 

Burning sand

Flowering Cacti

Silently waiting for Finders

Swiftly moving coyote

Catching prey

Spilling not too much blood

Precious nectars of the desert

Bowing down the proud head

Things exist

So much bigger than ourselves

Burning sand

Bare feet

And neverending horizon.

Giitu elli

Kuuntelen. Hiljennyn. Plaaplaaplaa sanojasanojasanoja. Mihin niitä tarvitaan. Täyttämään tila, joka muuten tuntuisi liian tyhjältä? Katson kivisillalta alas hiljalleen virtaavaan kevätjokeen. Mitä kätketkään itseesi, tuhansia tarinoita, pisaroita, kohtaloita. Näen ympyröiden avautuvan ja sulkeutuvan jälleen. Tämä matka ei kulkemalla pääty. 

Tänään kirjoitan kiitollisuudesta käsin. Ymmärrän, ettei onnellisuuteni ole kiinni siitä missä kohden Äiti Maan pintaa olen. Halaan minua kovasti. Kyllä me pärjätään. 

Hiljaisuus tervehtii minua kuin vanhaa ystävää. I embrace it as such. Tuntuu hyvältä tietää millaista on rakastaa minun laillani. Rakastan sinua kuin sitä ensimmäistä kevään kukkaa, joka hennolla voimallaan ilmoittaa aikojen vaihtumisesta. Mitä ikinä minusta tahdotkin, löydät kyllä kun katsot tarkasti. Pisarassa aamukastetta, ruohonkorren kärjessä lepää kokonainen maailma. Niin sinunkin silmissäsi. Leijonan harja hohtaa jälleen, ilves kehrää tyytyväisenä. Jos vain olisit siinä, suutelisin aivan pienesti niskasi kaarta. Niin pienesti, ettei mikään voisi olla sen suurempaa. 

I am so grateful it hurts.

Kirje kotiin

Just tassa hetkessa tahdon jakaa sun kanssa. 

Taalla on kaunista ja kirkasta, aurinko kay paiva paivalta kuumemmaksi. Intian mittapuulla nyt on kesa. Olen aloittanut prosessin, jota on enaa mahdoton pysayttaa. Se kipu jota olen vuosia kantanut sisallani on alkanut tulvia ulos. Tulvia kuin kevatjoki joka peittaa kaiken alleen. Joskus unohdan olevani muutakin kuin kimppu tuskaa sykkivia hermoratoja. Olen itkenyt ja huutanut, kironnut sita kaikkea jonka olen kokenut vaaraksi tai epareiluksi. Olen itkenyt sita ettei meidan perhe koskaan saanut mahdollisuutta olla terve ja kokonainen, olen itkenyt niita vuosia jotka olen hukannut itseni vihaamiseen, olen itkenyt sita vakivaltaisuutta jolla kohtasin minuuteni, olen itkenyt sita etta veljeni syntyi ilman silmia, sita etta joku iso poika haukkui minua huoraksi vitosluokalla, sita etta lahdin niin kauas ja niin aikaisin, sita etta olen tuntenut niin paljon katkeruutta tasta kaikesta etta sydameni mustui. 

Mutta lopulta, kuitenkin, alkaa helpottaa. Kasvan taman tuskan kautta, en jaksa enaa piilotella. Kaivan luurangot kaapista, asetan ne keskelle toriaukeaa. Siina ne nyt ovat, katsokaa kaikki. En jaksa enaa haveta. Ymmarran, etta tasta eteenpain on vain yksi tie - rakasta itseasi tai kuole valittomasti. En jaksa enaa vihata. Olen paastanyt rakkaani takaisin toisen syliin ja se on ihan okei. En jaksa enaa vastustaa. Nyt on aika olla yksin ja kohdata. Ei paa edella niin etta sattuu, vaan lempeasti, karsivallisyydella. Valilla mua pelottaa ihan hirveasti ja toivoisin etten olisi bambumokissani iltaisin yksin. Kuitenkin, kun katson kuuta, hengitan syvaan ja alan laulaa, pelko katoaa. Ymmarran, etta tassa on kaikki. Ihan kaikki. 

Edessani kohoaa vuori, jonka majesteettisen silhuetin tuhannet ovat ikuistaneet paperille. Minakin, rikkoutuneeseen saviruukkuun tosin. Katselen korpin syovan gekkoa badam-puun oksalla ja tiedan kuolevani joskus.  Toissapaivana lapioin lehmanpaskaa paljain kasin. Taalla sita kaytetaan lattioiden korjaamiseen. Ootko koskaan kuullut Tamil-nimisesta kulttuurista? Tamilin kieli on yksi maailman vanhimpia kielia ja ihmiset taalla Tiruvannamalailla, varsinkin pikkukylissa, elavat aivan samalla tavalla kuin satoja vuosia sitten, perinteita kunnioittaen. Aamuisin hieman ennen auringonnousua pyorailen yhden tallaisen kylan lapi hakemaan vastalypsettya maitoa. Aurinko nayttaa kirkkaanoranssilta kolikolta, ei sellaiselta saihkyvalta kimpulta kuin Euroopassa. 

Musta tuntuu kuin olisin vanhentunut niin monta vuotta. Tai sitten nuorentunut. Olen hukannut ikani ja nimeni, osoitettahan minulla ei ole muutenkaan. Missaan tassahan ei ole kyse mistaan henkilokohtaisesta. En tieda mita teen tai minne menen kun lahden taalta. 

Rakkautta.

Connected From Within

We are circling, circling together

We are singing, singing our heartsong

This is family

This is unity

This is celebration

This is sacred.

Flow I

Pyöräilen kanaalin vartta, kirpeässä aamussa mies tasapainottelee jokilaivan kannella kahvikuppinsa kanssa. Nauran ääneen ja soitan kelloa.

Vapaus ja vastuu. Jokainen hetki on valintoja täynnä.

Ikävä tuntuu mutta tuntukoon - se tulee joka on tullakseen. Jokainen päivä on elinikä, sekunnissa lepää ikuisuus. Rakenna, keskity rennosti nauttien. Istun puistonpenkille kuuta katsomaan, vaikka tarkoitus oli rientää. Huomaa. Breathe in & smile. Ota mitä annetaan ja hymyillen laske takaisin maailmaan.

Tänään olen myös hyvin väsynyt. Niin väsynyt, että huomasin vanhojen virheiden vielä kytevän. Sitä tapahtuu. Tapahtukoon. Takana on pitkä matka jo kuljettuna. En minä tästä horjahda, itseni opin tuntemaan. Muistan hengittää. Kävelin valkosukkaisen kissan kanssa yhtä matkaa pitkän tovin, toisillemme puristen. Koskaan ei saisi olla niin kiire, etteikö ehtisi katsoa ja koskettaa. Nyt on särkevät lihakset ja painava pää. Huomenna näen rakkautta.

Tänään heräsin sateeseen ja epävarmuuteen. Kuka olen, mihin olen menossa? Aamupalaksi ei tee mieli puuroa. Eilisen muisto painaa - painakoon. Muistohan se vain on. Itsehän minä niitä punnuksia vaakakuppiin kasaan. Mitä oikein odotan? Kaikki on tässä. Valitsen keltaisen mekon ja neuleen, vastapainoksi harmaalle taivaalle. Onhan se aurinko täällä vielä, vaikkei sitä aina näe. Muistin jättää pannuun kahvia muillekin. En pidä kelloista.

Tässä päivässä on jotain. Vaivun puolikkaaseen uneen vain herätäkseni vajavaiseen todellisuuteen. Muutkin ovat sen ilmasta aistineet. Vaihdos. Rajat murtuvat toisiinsa sulaen. Ei tee mieli puhua vaikka sanoja on, valukoot sitten paperille. 

Kuka kysyy, utelen itseltäni päätä puolelta toiselle kallistellen. Sanot olevasi isääsi vanhempi ja minä uskon, sen näkee kyllä kun osaa katsoa. Aamuauringossa silmissäsi lepää iättömyys. Nauraen kehotat vaihtamaan lakanat. Muistan hengittää ja seison pää vasten lattiaa. Yhdessä ihmettelemme hiljaisuutta, kuiskausten kehtoa keskellä kaupunkia. Kaipaan selkeyttä.

Olen yksin mutten yksinäinen. Rakkaus väreilee syysilmassa, silitän vaahteran karheaa kaarnaa. Sen latvoissa tanssivat jo tulen sävyt, viheriän hiipiessä kaarnan alle lepäämään. Onhan se työnsä tälle erää tehnyt.

Kerro, mitä kaunista näit kun pyöräilit aamulla töihin, sinä kysyt ja kauhistun.. En tiedä, silmät kiinni kiiruhdin. Anteeksi. Lupaan olla tarkkaavaisempi. Kahvilan ovi käy, ranskalainen ruskeasilmä on palannut. Sillä on hyvä pää, kaksi tuplaespressoa peräkkäin on kunnioitettava suoritus.

Hautaudun peittojen alle enkä uskalla liikkua. Paljon on vielä kohtaamatta. Leikittelenkö vain? Haavailen ihan vähän, elänhän jo unelmaa. Jokaisessa päivässä piilee sanaton kauneus. Vaikka se hiljaa ohitse lipuukin, ei ole tarvetta tarrautua. Menköön, onhan se jo kerran eletty. Toiste ei tule eikä tarvitsekaan.

Minä itse olen ainoa joka voi kahleet nilkkoihini sitoa. Potki pois mokomat ja juokse kun vielä voit.

Sinun hiuksesi heijastavat hopeaa ja suutelet päälakeani. Valot tanssivat seinillä kun kerrot miten hautasit veljesi. Minä painan pääni enkä sano. Olemme tässä yhdessä silti. Osaamme vielä nauraa, voi kuinka me naurammekaan. Pitkälle yli yön keskikohdan, aamua kohti taittuen. Kyyneleet poskipäille virraten. Näin nostamme maskin surun sinisille kasvoille, kopsautamme kolpakot rempseästi yhteen ja kiitämme elämää.