Giitu elli

Kuuntelen. Hiljennyn. Plaaplaaplaa sanojasanojasanoja. Mihin niitä tarvitaan. Täyttämään tila, joka muuten tuntuisi liian tyhjältä? Katson kivisillalta alas hiljalleen virtaavaan kevätjokeen. Mitä kätketkään itseesi, tuhansia tarinoita, pisaroita, kohtaloita. Näen ympyröiden avautuvan ja sulkeutuvan jälleen. Tämä matka ei kulkemalla pääty. 

Tänään kirjoitan kiitollisuudesta käsin. Ymmärrän, ettei onnellisuuteni ole kiinni siitä missä kohden Äiti Maan pintaa olen. Halaan minua kovasti. Kyllä me pärjätään. 

Hiljaisuus tervehtii minua kuin vanhaa ystävää. I embrace it as such. Tuntuu hyvältä tietää millaista on rakastaa minun laillani. Rakastan sinua kuin sitä ensimmäistä kevään kukkaa, joka hennolla voimallaan ilmoittaa aikojen vaihtumisesta. Mitä ikinä minusta tahdotkin, löydät kyllä kun katsot tarkasti. Pisarassa aamukastetta, ruohonkorren kärjessä lepää kokonainen maailma. Niin sinunkin silmissäsi. Leijonan harja hohtaa jälleen, ilves kehrää tyytyväisenä. Jos vain olisit siinä, suutelisin aivan pienesti niskasi kaarta. Niin pienesti, ettei mikään voisi olla sen suurempaa. 

I am so grateful it hurts.

Olen(to)

1:42

Sumusilmän perjantai

Tänään alkoi loma. Ei tee oikein mieli tehdä mitään, ei aina jaksaisi olla menossa. Ehkä minullakin on lupa joskus levätä. Sain tatuointiajan tiistaille. Tapasin eilen miehen, joka on viimeiset 20 vuotta värjännyt hiuksensa sinisiksi. Yep, it's kinda my thing. Löysin puhelimeni luonnoskansiosta viestin vuodelta 2010, lähettämättömän. Minä rakastan sinua. Poistin mokoman.

Soitin mummolle, ilahtui kovasti. Puhuttiin säästä, kotona on kuulemma kovasti kinoksia.

Lumisadetta & neonvaloja

En minä yleensä näin happamalta näytä, mutta jos on mennyt puoli viideltä nukkumaan heräten kahdeksalta, ketä tahansa saattaa vähän tuimistuttaa. 

Torkutan kymmenesti, juon ämpärillisen mustaa kahvia ja toivon parasta. Eilisilta jaksaa silti hymyilyttää. Ei sitä aina saa nukkua tunnin päiväunia puoliltaöin, peittomajassa, juuri ennen klubille menoa. Lempeitä silmäyksiä ja pakotonta olemista, tanssia, bassoa, nauruanaurua ja monta halausta. Yhdessä askeltaen kotiin sekä hyvät yöt kolmella eri kielellä.

Ja:

"Africa... Yes you get it. That's where we all are from, I promise I'll take you home."

Niagallafniar

Remote

I like watchin' the puddles gather rain

On kotoisa ikkunalauta ja ikkunan takana myrskyävä tuuli. Lentävät lehdet ja kolisevat karmit, vastapäisen talon huojuvat siluetit ja vieraat elämät. On puolen litran teekuppi ja kylmät varpaat, paksu peite ja sekasotku peilipöydällä. Ikävä mutta myös tunne pysyvyydestä. 

On myös inspiraatio kokeilla jotain uutta

Niinpä niin. Tuntuu aika vahvasti tältä

ja myös siltä, että huomenna saan asioita aikaan. Ylläolevaan vielä sinällään liittyen, että tulossa on The Doors Alive - Tribute to The Doors -niminen spektaakkeli. Saatan ehkä hankkiutua paikalle.

Sateen on luvattu jatkuvan kolmatta päivää. Minua se ei haittaa, sillä Skotlannin sade tuntuu erilaiselta. Se on ankara, mutta jollain tavalla silti pehmeämpi. Tuuli on voimakas muttei viiltävä. Tältä maalta puuttuu katkeruus, se on asukilleen lempeämpi.

Ai no joo. Meinasin joutua tänään lentävän roskiksen mukiloimaksi, mutta tilanteesta selvittiin huumorilla - kun roskis oli viipottanut ohi, levittäen hemaisevan sisältönsä pitkin Broughton Streetiä.

6 a.m. wake up call

I could sleep the clock around like in some fucking Belle & Sebastian song.

Öisin en ole

Olen saanut vieraan. Sillä on hennot ja värikkäät siivet, kahisevan nukan peittämät. Monta paria jalkoja ja pitkät tuntosarvet. Niitä värisyttäen se harhailee pitkin punaisesta kankaasta tehtyä kattolamppua, välillä pyrähtäen panikoivaan lentoon valonlähteen ympärillä. Se törmäilee, vaihtaa suuntaa, törmää taas ja lopulta pysähtyy. Hetken päästä se jatkaa taas pakoaan, ja minä katselen Prinsessan tekevän itsemurhaa.

Tuntuuko sinusta koskaan niin kuin särkyisit? Kuin lentäisit päin hehkulamppua ja polttaisit siipesi, saisit palovammoja ja huutaisit? Kuin sinua ympäröisi ohut seinämä, jota olet liian heikko rikkomaan?

Näetkö koskaan unta kuolemasta? Minä näen. Olen tappanut kaikki läheiseni, olen työntänyt ystäväni alas jyrkänteeltä ja nauranut. Olen raiskannut ja tullut raiskatuksi, itkenyt hautojen äärellä. Haukuin äitiäsi huoraksi. Olen puukottanut sinua rintaan ja syöttänyt sydämesi susille. Sudet minä seivästin ja poltin roviolla.

Hei pieni, minä en uskalla mennä nukkumaan.

Minä se vaan nukun

Kevät toi mukanaan yllättävän ja ihan miellyttävän uneliaisuuden. Ilma on kirkkaampi kuin aikoihin, mutta tekee mieli käpertyä. Pää tyynyyn, peitto korviin - eskapistin kevättervehdys. "Zzzz."

Pään sisällä käypi vähän tämmöinen myräkkä.

NII.