Puoli kymmeltä
tuntuu kuin päivä olisi jo ohitse
Elän ikuista aamuyötä
hiljaisia tunteja
katulamppujen kelmentämiä katuja
viheltäviä varjoja
Elän kalpeaa kuuta
mustaksi palanutta taivasta sen takana
kohonnutta pulssia
mustelmaista kaulaa
yhtä sydäntä kahden sijaan
Etsin ja kun löydän
pelästyn ja peräännyn.
Saan otteen
päästän irti.
Nyrkkiini puristettu
sydän vuotaa
surunsa rannettani myöten
kyynärpäähän asti.
nyt.
ei muuta.
No comments:
Post a Comment