Wednesday, 24 October 2012

Kadun äänetön

En ole alkoholisti
en narkkari
enkä väärinkäyttäjä
olen entinen sotilas
perheeni tapettiin
olen koditon
taloni paloi
menetin työni
yritykseni teki konkurssin
koirani tarvitsee ruokaa
minulla on viisi lasta
olen kuuromykkä
olen sairas
minulla ei ole varaa lääkkeisiin
auta minua
jumala siunatkoon sinua
katso minua, huomaa minut

Sinä nostat automaatista 300 puntaa
kävelet ohitseni 
höyryävä café latte kädessäsi
Primarkin ostoskassi toisessa
Burberryn kaulaliina kaulassa
Rolex ranteessa

Alkaa sataa
minun on kylmä

Keep your coins, I want change

2 comments:

  1. Replies
    1. Tämä on iskenyt mua vasten kasvoja - miten jokapäiväistä todellisuutta kerjääminen niin monelle ihmiselle on. Miten se on niille se ainoa todellisuus. Oon aina elänyt ympäristössä ilman tätä ihmisryhmää, ja nyt täällä kun lähes joka kadunkulmassa on joku rääsyissä ja kuppi kourassa-- Niiden ihmisten anovat katseet tuntuu ihan hurjan pahalta, kun ei ole vielä kerennyt kehittää sellaista "kaupunkilaisen suojakuorta", jota kerjäläisen silmät eivät läpäise.

      Delete