Luonnollisten asioiden jatkumo

pohjoistuuli vei sanat kietoi
ne pajunkissojen
harmaaseen silkkiin nuppu
ei auennut silmät
kiinni kävelen kaidetta
pitkin enkä pelkää
pudotusta sillä kädet
ottavat vastaan vaaran
takaa kajastaa aamun
valkoinen valo lakeus
huohottaa kylmänä kantojen
alle kerääntynyt kansa
kuiskaa

me emme koskaan olleetkaan täällä