Rearrange my mind

 These walls have been aging slowly

My body keeps aging fast

I wasn't made to be here

I wasn't built to last

So I awoke at midnight

Sweat running down my cheek

I died in the hands of time

Can you rearrange my mind?

Kaipaan nyt lempeyttä, jota en osaa itselleni antaa. Rangaistus ja pakko nostavat vanhat seinät pystyyn, kahletsivat minut paikoilleen. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet niin helvetin raskaat. Olen väsynyt, nyt. Mieleni vereslihalla, myrkyllä kyllästetty. Ikävöin suunnattoman paljon rakkaita jotka ovat meren takana eikä minulla ole keinoja päästä heidän luokseen. Enkä tiedä milloin se on edes mahdollista. Turhauttaa niin loputtomasti. Yritän parhaani pitääkseni itseni ja elämäni kasassa ja tuntuu aina vain ettei mikään riitä. Minä en riitä. Ahdistaa niin maan perkeleesti, kun ymmärsin laittaneeni kaikki munani samaan koriin. Sen myötä olen kasannut järjettömään paineen harteilleni ja pelko nostaa päätään - 'mitä jos en pärjääkään, en jaksakaan, sairastun taas, mitä mä sitten teen? Kaikki on tästä kiinni!' Ja sitten muistan nämä sanat..

--Ja puhalla ulos hetket heikkona,

Ahdistus pitkänä paineiden peittona.

Tuska hengittämällä taivaaseen palava,

Saa sammaleet aamukasteensa samalla.

Henkosella sisään koko maisema avara.

Happee vetämällä ihminen paranna.

Ja minä hengitän, syvemmin, pitempään, annan kyynelten virrata, kehoni venyä, kurkottaa, täristä, rauhoittua, annan kivun olla, tuntua, se haipuu jonnekin pikkuhiljaa. Olen jälleen hieman enemmän tässä, kotona.