December

Tana yona kommin viereen rakkaan, joka on oikeasti jonkun muun. Huomaatko valheen tassakin lauseessa - eihan ketaan voi omistaa. Olenko tyhja, koska annan teidan ottaa omanne? Mita minulle jaa, kun kaikki on annettu.

Nain teita tanaan kahvilassa, jossa tyoskentelen. Sinun silmiasi tummentavat varjot, jotka ovat syvemmat kuin koskaan. Kerrot menettaneesi laheisen. Ihailen sinua, sita janoa ja paloa, syvyytta jonka naen heijastuvan sinusta kaikkeen mita teet. Sinakin taytat kohta jo seitseman, silitan paatasi ja huomaan, etta vahan jo ujostuttaa. Emmehan ole nahneet pitkaan aikaan. Turhaudun, kun cappuccinossa ei ole taaskaan tarpeeksi vaahtoa. Takapihalla jaetaan tupakkaa ja tarinoita, tarinoita siita miten Italiassa kasvetaan miehiksi. Siita, miten todella tehdaan toita. Tunnen olevani hyvin nuori, hyvin, hyvin nuori. 

Viime aikoina en ole ollut mina. Kuka sitten? Haamu katuvaloissa, hiljainen yskays nurkassa. Puolikas hymy ja hetkeksi silmissasi viipyva katse. Joku joka rakasti musiikkia, muttei osaa enaa kuunnella. Joku joka rakasti vareja, muttei enaa nae. Paatoksia, paatoksia. Miten kayttaa tama aika, mita tehda, kun jokainen sekunti alkaa merkita niin paljon, ettei virheille tunnu olevan tilaa missaan? Onko nyt aika purkaa vai rakentaa? Tuhoutua, ja syntya uudestaan? Paastaa irti.

Unohdan paljon ja muistan vahan. Itken tunteetta tunteettomuutta.

Kylmyys.