Olen ottanut askelia suuntaan
joka vihdoin tuntuu oikealta
Vuodattanut aitoja kyyneliä jostain syvemmältä
kuin muodollisten haavojen alapuolelta
Sukeltanut ohitse pintaraapaisujen
Sanat ovat hukuttaneet minut syviin korpisoihin
Painaneet pääni aaltojen alle
Olen niin kaivannut levätä hiljaisuudessa
Onko se vihdoin avautumassa edessäni
Tunnen niin paljon suunnatonta, salattua häpeää
joka korventaa, tukehduttaa lamaannuttaa sisintäni
Laannuttaa
Sammuttaa ilmaisun, hälventää minuuteni
Läpikuultavaksi, laahaavaksi varjoksi
-----------
Syrjäytetyksi tulemisen vanha tuska kuohahtaa lävitseni
Pieni minä yksin ladon nurkalla kuunnellen muiden leikkejä
Toivoen, että joku tulisi pyytämään mukaan
Tietäen, ettei tule, että tunkeutumisesta seuraa rangaistus
Et sinä kuulu, ruma outo huora lesbo ne ilkkuu
Sullon rumat vaatteet tyhmät kengät kaikki vialla
Tunnen sen saman tuskan nyt, pienen ihmisen kivun sisälläni
Kuulumattomuuden tunteen, torjutuksi tulemisen pelon
Tämä tunnetrauma eristää minut muista
Tätä pelkoa, tätä ahdistusta olen juossut pakoon vuosia
Aina kaivannut olla osa jotain, kuulua joukkoon
Jäädyn mahdollisuuksien edessä, kauhu lamaa
En osaa olla osa, osanani olla osaton - näennäisesti
Oloni on alaston, vereslihainen
Muisto siitä, miten kaikki sanani käännettiin minua vastaan
Koulukiusaamisen haavat ovat paljon syvemmällä kuin koskaan tajusin.
No comments:
Post a Comment