Ikkunan lävitse ja sen sisällä, Yhtäaikaa kaikkialla, paikallani istuen matkustan ajan läpi ikuisuuksien ihmemaahan. Liikkumatta syöksyen, hitaasti kiitäen. Löydänkö kuninkaita valtaistuimillaan kristallikruunut päähän painettuina vaiko kerjäläisiä syöpäläisten jäytäminen käsineen? Tiedä en, muuta kuin olevani jo matkalla, puoliväliä kiistatta edellä. Jokinhan on aina vastassa kuitenkin, tuntemattomaan en herkeä pelkojani tuhlaamaan. Tulkoon, katson kyllä silmiin niin kuningasta kuin katulastakin. Häpeä en.
No comments:
Post a Comment