Bussissa matkalla Glasgow'hun partasuinen vierustoverini huikkasi lähtiessään "Life is for enjoyment."
Pitkän pitkä odotus palkittiin, kun pääsin vihdoinkin näkemään herran nimeltä Duke Special livenä pianonsa ääressä.
Ehdottomasti yksi lempi-ihmisiäni ikinä.
Musiikin lomassa kuultiin monta tarinaa, muun muassa tarina miehestä, joka vihasi Kodak-kameroita ja polkupyöriä sekä polveileva kertomus Amerikan kuvatuimmasta naisesta, joka viekoitteli rikkaita vanhoja herroja. Kuulimme myös, mitä tapahtui miehelle, joka ei koskaan puhunut mistään muusta kuin valokuvauksesta ja saimme samalla opetuksen.
Create something that has a meaning, even though it means travelling that extra mile.
This is how I feel about being a human being.
Kiitos.
No comments:
Post a Comment