Oon koko päivän koittanut saada aikaiseksi edes sen verran, että laittaisin tänne kuvia. Ja kirjoittaisin vähän. Ja jotain. Mutku fiilis on tämä

niin ei. Hyvvää sunnuntaita höpönassut.

Kipua

Staring at the ceiling in the dark
Same old empty feeling in your heart
'Cause love comes slow and it goes so fast
Well you see her when you fall asleep
But never to touch and never to keep
'Cause you loved her too much and you dive too deep

Well you only need the light when it's burning low
Only miss the sun when it starts to snow
Only know you love her when you let her go
Only know you've been high when you're feeling low
Only hate the road when you're missing home
Only know you love her when you let her go
And you let her go


© Passenger

Otteita

Treat everyone as a potential friend.

Onnellisuus tässä ja nyt tuntuu niin tukahduttavalta, haluaisin itkeä sitä sinuun. Johtavatko nämä sanat minnekään, lakkaa viheltämästä, luovatko ne tietä jonnekin? Mitä niiden päässä on? Mitä minun päässäni on, uskallanko katsoa vai suljenko silmät? Pelkään > mitä?

RESIST NOTHING.

Wanting to be someone else is waste of the person you are. it's written on the wall.

You're the only one who creates your present and therefore your future. Stop being such a wimp and concentrate goddammit. Pay some bloody attention and effort.

FREEDOM IS QUITE A THRILL.

Odota aikaa. Kaikki on tulossa (tulessa).

Mene. Nyt.

Stop making excuses. Be bold and straight without offending. 

You are as worthy.

Nurkkapöydän tyttö

Sinulla on lupa olla näkyvä

sinulla on lupa nostaa kätesi ilmaan

sinulla on lupa korottaa ääntäsi

sinun ei tarvitse olla näkymätön

sinun ei tarvitse solmia käsiäsi puuskaan

sinun ei tarvitse kuiskata

sinä olet joku.

Yhdessä, yhtenä

Uutena vuotena Edinburghin kadut olivat täynnä juhlijoita, Hogmanay-festivaali täytti kaupungin ääriään myöten täyteen. Viisi tuntia ennen keskiyötä löysin vielä hieman aikaa itselleni ja kameralle, mutta näin jälkikäteen selailtuna kuvat ovat suoraansanottuna aikamoisen huonoja. Yksi uudenvuodenlupaus voisikin olla hämärässä kuvaamisen opettelu, huhhei.

Parhaat hetket jäivät muistikortin ulkopuolelle. Munniharppua Royal Milella soittaessani seuraani liittyi mies kazoonsa kera. Ihmisten ilmeissä oli huvittuneisuutta ja ihmetystä, olimme hetken aikaa kieltämättä aika kummallisen näköiset kumppanukset outoine soittiminemme. Kiiteltiin seurasta ja toivotettiin ne perinteiset.

Keskiyöllä taivas räjähti väreihin ja ihmiset tanssiin. Käsikynkästä käsikynkkään, hups, hei vain otatkos shamppanjaa! Sain pari karvaista suukkoa, olin rutistua vallattomassa ryhmähalauksessa ja kiusoittelin harmaapartaista herraa. Nauroimme pitkätukan vitseille posket ja silmät loistaen. Välillä tunsin olevani suuresti yksin toisiaan haaveellisesti silmiin tuijottelevien ihmisten keskellä, mutta no, kai sillekin ololle on aikansa ja paikkansa. Ohimenevää kuitenkin.

Ajatus jaksoi juosta aamukuuteen, sitten olikin jo hyvä levätä. Kaksinollakolmetoista alkoi yhdeltä aamupäivällä, kirkkaana ja uutena. Päivä kului leppoiseen tahtiin, Tanssii susien kanssa sai kunnian olla vuoden ensimmäinen elokuvaelämys. Illansuussa kotiin kävellessä kadut olivat jo tyhjentyneet niin juhlijoista kuin yllättäen roskistakin. Maailmanpyörä on vielä paikallaan, mutta juhlakausi alkaa olla ohi. Juna-asema oli tyhjä ja hiljainen, paljon ei oman askellukseni lisäksi ääniä kuulunut.

Ylläoleva on ihana uudenvuodentoivotus Perry från Sverigeltä. Viimeaikoina on tuntunut juurikin tuolta - kohtaamisia.

Toivon kappaleita

veljeni lailla

varjoni teen

tielle kerran

kannoille

riennän kaadun

ryömin rinnalle 

hylkää pelkos

ja selväks tee

pelkoa vailla

rauhaa teen

käymme kilvan

haaveillen 

kunnes saavun

noustava rinnalle

myönnä pian

sen tyhjäks teet

tarinat nuotioilla

kipinät nuo

ullakoilla

syttyy

yhä onnen lapsi

oot yhä oot

yhä nukkuva niitty

oot, oot sinä oot

yhä onnen lapsi

oot yhä oot

ohikiitävä hetki

oot sinä oot

ja kaiken jälkeen

© Liekki

Ps.

♥

"Päästä irti, nyt mennään"

Uuden repun hankkiminen helpotti kameran mukanapitoa kummasti, kiitos Reissureino ♥ Kuvia tämänpäiväiseltä North Berwickin minilomalta. Junaan saatiin juosta hikipäissään, takaisin ei sitten ollutkaan enää niin kiire.

Mutavaurioita. Varpaanpäistä polvitaipeisiin asti.

Kuvassa siis Reissureino ja pöllö, johon sijoittamani punta saattoi mennä hylkeidensuojelurahastoon.

Simon sai uuden parin viiksiä.

North Berwick on niin pieni paikka, että hyvä kun sen pääkadulla mahtui kulkemaan vierekkäin.

Löytyi sieltä sentään laki ja järjestys!

Ja lämmintä kahvia.

Oonks mä jo perillä?

Tänään kuljeskellessani ympäri nykyistä kotikaupunkiani, iski muhun todellinen "kotifiilis". Ajatus että hei, vau, tämähän on koti, oon jo perillä siellä missä pitääkin. Nämä kadut tuntuvat hyvältä jalkojen alle polkea, nämä mäet on hyvä nousta ylös, näille ihmisille on helppo hymyillä. Vaikken olekaan asuttanut Edinburghin kamaraa kuin vasta reilut kolme kuukautta, on tämä kaupunki muodostunut minulle todella mieluisaksi paikaksi olla ja elää. Välillä se unohtuu ikään kuin itsestäänselvyytenä, mutta kun tiedostan kuinka onnekas olen saadessani olla täällä, on fiilis aikamoisen mieletön. Jopa sateisimpina, kylmimpinä ja kurjimpinakin päivinä tämän kaupungin kadut ovat kauniit.

"Mapping the outer merriments of xmas cheer"

Joulufiiliksinen kuvapurkaus parilta viime päivältä. Muistamisen arvoisia hetkiä tallentuikin kameraan melkoisen monta. Ilmeisesti on ihan hyvä idea joskus rikkoa rutiinit ja viettää vaikkapa joulua hieman erilailla.

Boxing day on kulunut sadetta ihmetellessä, kummallinen maa ja sen kumma sää, höh. Monta kuppia teetä, pari dokumenttia ja pari paksua vilttiä. Eipä tähän ole muuta tarvittu.