Yöjuttu

En laske enää kylkiluitani, ovatpa laskemattakin. En kääntele päätäni puolelta toiselle hämmästellen, olenko todella tuo tyttö jonka silmienväri näyttää muuttuvan mielialan mukaan. miksi leikkasit kauniit hiuksesi, kysyy passintarkastuspisteen työntekijä. Jotta voisin tuntea itseni naiseksi ilmankin, vastaan hymyilemättä. Kurjen kaula on pitkä ja notkea. Olen tulossa yhdeksi niistä, jotka löytävät suurimman rauhan aamun aikaisimpina tunteina, muun maan vielä uidessa unen virroissa. Yön syvät varjot eivät enää tarjoa valvoville silmilleni tuttua turvaa. Suljen silmäni jos opastusta kaipaan.

Rakkaus. Tyhjyys. Varmuus-epä. Luulo. olento olen vainko vaikenen luoden lehden kevyen silmun silmä silmästä valon varjon vuoren juuri keuhko valaan pyrstö aalto laine kuohu vene keula mela miekkasaari hauta shamaani viimeinen lepää metsässä syvä uni pehmeä sammal ruoko kiskon köyttä en jaksan luovutanko varmasti olisin jossain muualla lienenkö uiden vastavirtaan veren värinä näkö pupilli musta sikiö kuollut elävä uusi syntymä tahdon vakuuttaa olen tässä kykenen pelkään juovun viini vahva mieli heikko en saa otetta mutten tarraudu lapsuus on oli eilinen portaikko ylhäällä pimeys ukkonen taivaanrannassa mustat pilvet lähestyvä pelko ratkeaa vihdoinkin arvoitus ikuinen leikki takaa-ajo juoksu lento läähätys pulssi sydän kiihtyen veri pumppaa ulos korvista räjähtäen loppu.