Monday 26 November 2012

Mortal coil

Hyvin paljon on kiinni siitä, miten asioita korviensa välissä pyörittelee. Kun ne (ei korvat)asettaa oikeisiin mittasuhteisiinsa, on oleminen yhtäkkiä helpompaa. Jokainen sekunti on uusi mahdollisuus aloittaa alusta, muuttaa asennettaan ja katsoa eteenpäin. Murehtiminen ei auta ketään eikä vie asioita eteenpäin. Vastuu on vain omissa käsissä, millaisen haluaa nykyhetkestään tehdä. Minulla on vapaana ihmisenä oikeus tehdä virheitä, mutta samalla myös velvollisuus oppia niistä ja olla tekemättä samoja mokia uudestaan. Sen olen velkaa niin itselleni kuin muillekin ihmisille. Haluanko kulkea kadulla mieli mustana ja murheista raskaana, vai käsittelenkö ongelmat rakentavasti ja pääsen niiden yli? Kun siis, hitto, eihän tässä mitään hätää ole.

Lakkaa ulisemasta ja tee asioille jotain hyvä ihminen. Kanna vastuusi äläkä vikise turhasta.

Sunday 25 November 2012

Ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, siitähän tässä kaikessa taitaa pohjimmiltaan olla kyse.

Friday 23 November 2012

White noise


Tänään perjantai-ilta on hiljainen. Ei lähdetä minnekään, ollaan vain ja katastellaan. Nyt on aikaa kuunnella - sadetta ikkunaruutuja vasten, liikenteen satunnaista kohahtelua, askeleita rappukäytävässä, ovien paukahtelua. Uusi villapaita on neljä kokoa liian iso, mutta turvallinen ja kodikas.

Ihan hyvä näin.

Tuesday 20 November 2012

Katsotko, hymyiletkö

I've become so numb I can't feel you there
Become so tired so much more aware
I'm becoming this all I want to do
Is be more like me and be less like you


I cannot leave here, I cannot stay,
Forever haunted, more than afraid,
Asphyxiate on words I would say,
I'm drawn to a blackened sky as I turn blue,

There are no flowers, no not this time,
There'll be no angels gracing the lines,
Just these stark words, I find,
I'd show a smile, but I'm too weak,
I'd share with you could I only speak.


Please clear this house of ill-aquired taste.

Pari vuotta takaperin takerruin epätoivoisesti näihin ja moniin muihin sanoihin. Roikuin kiinni angstissa ja epävarmuudessa kun en uskaltanut kautta osannut muutakaan. Kaikki mitä tein, oli täynnä tiettyä tyhjyyttä, epätoivoista hyväksynnän hakemista niin itseltäni kuin muiltakin. Mikään ei tuntunut aidolta, minulta. En tiennyt kuka olin, mistä oikeasti pidin, mitä halusin. Olin vain ja vaikeroin, vaikka mikään ei sinällään ollut pielessä. Jonkintasoinen eksistentiaalinen kriisi se kai taisi olla. 

Tänään tajusin, että olen kasvanut säkeistöjen ohi. Niiden henkilökohtainen merkitys on kutistunut mitättömän pieneksi, mustaksi rippuseksi, melankoliseksi lyriikaksi, johon voi heikkona hetkenä heittäytyä rypemään. Mutta vain hetkeksi. 

Kun oppii seisomaan omilla jaloillaan, kun alkaa tehdä päätöksiä pelkäämättä muiden mielipiteitä suuntaan tai toiseen, sitä tulee huomaamattaan onnellisemmaksi. Ei ohimenevästi, vaan paljon pysyvämmällä, syvemmällä tasolla. Sellaisella, joka tuntuu jatkuvasti, jonka päälle kasautuu vähän kaikesta riippuen muita tunteita, sekä kielteiseksi että myönteiseksi koettavia. Niiden alla vaikuttaa tämä rauhallinen onnellisuus, jonka ansiosta ohimeneviä, muita tunteita on helpompi käsitellä. Se on, ja rakentuu jatkuvasti vahvemmaksi, mitä varmemmaksi itsestään tulee ja minkälaisia asioita uskaltaa näyttää myös ulospäin. Onnellisuutta, samoin kuin myös heikkoutta, on turha piilottaa sisälleen. 

On tietenkin olemassa myös hiljaista, myhäilevää onnea, viekkaasti hymyilevää. Salaista. Se on se pilke silmän kulmassa, hymykuoppa poskessa. 

Sellaista.

Friday 16 November 2012

You bloody liar



This ain't no party, this ain't no disco, 
This ain't no fooling around 
No time for dancing, or lovey dovey, 
I ain't got time for that now 

And that's for the people who like to go down slow







Yeah, we're goin' to the Roadhouse 
We're gonna have a real 
Good time 

The Doors Alive @ HMV Picture House Edinburgh 9.11.

Wednesday 14 November 2012

Highlander's wanderlust

Viime viikonloppuna otin kolmen päivän irtioton kaupunkielämästä. Pakkasin rinkan, hyppäsin junaan ja matkasin Ylämaille Pitlochryyn.





Pakollisia juna-asemafiilistelyjä. Harhailin silmät ristissä pitkin asemaa ja naureskelin satunnaisuuksille, johtuen alle neljän tunnin yöunista. Aina yhtä hyvä idea valvoa ennen reissaamista.

Matka Pitlochryyn kesti kaksi tuntia. Tuona aikana koin elämää suurempia tunteita Eppu Normaalin soidessa kuulokkeista, junan kiitäessä peltojen, järvien ja lammaslaumojen ohi. Aurinko oli nätisti omalla paikallaan taivaalla ja ruokavaunun heppu tarjosi ilmaisen butterbreadin teen kylkeen. 



Perillä kirjauduin Backpackers hostelliin ja vajosin pyhään mitääntekemättömyyden tilaan. Tapahtumarikkain hetki koko lauantaina oli tukanleikkuu Sweeney Todd -teemaisessa parturissa. Soittelipa saksiniekka operaation päätteeksi pari omaa biisiään akustisella kitaralla. Käheä I'll kill you aaaallll -ulina soikin sitten loppupäivän päässä ihan kiitettävällä intensiteetillä. Katselin The Doors -leffan, sosialisoin oleskeluhuoneessa, sain ilmaista viiniä ja hävisin kunniakkaasti tasokkaan biljardipelin. Tuntui mielettömän hyvältä vain olla.


Sunnuntaina sain itseeni vähän enemmän eloa. Aamiaispaikkaa etsiessäni törmäsin Remembrance Dayn paraatiin, Atholl Road oli ääriään myöten täynnä maailmansodan veteraanien kunniaksi hiljentyneitä henkilöitä. 



Kiipesin siis vuorelle. 




Kyllä se ihan paikkansa pitää, että huipulla tuulee. Pakolliset kuvat otettuani kipusin helvettiin koko nyppylältä, koska tuuli tuntui riipivän sekä kameran käsistä että lihat luista. Putoamisesta johtuva äkkikuolema tuskin on sitä, mitä idylliseltä maaseutuviikonlopulta yleensä odotetaan. 






Ylöspääsyyn käytin kaksi tuntia, takaisintuloon kolme varttia. Juoksin alas ennenkokemattomassa euforiassa, kompastelin kiviin ja virnuilin kuin mielipuoli. Kyllä se vaan tuntuu hyvältä vetää itsensä äärirajoille ja vähän ylikin - otteita endorfiiniaddiktin päiväkirjasta.

Hostellille palatessani minulta kysyttiin, sataako ulkona - "Nope, I'm just sweating a bit..." Kuuma suihku, kuppi kaakaota ja päikkärit. Ilta kuluu muiden asukkaiden kanssa jutskaillessa, etenkin kanadalaisen huonetoverin tietämys inkkareista, länkkäreistä ja koko maailmanhistoriasta yleensä jaksaa hämmästyttää. 





Maanantai oli haikean kotiinpaluun päivä. Ennen junan lähtöä kävin vielä seikkailemassa hieman, sen minkä teurasjätteen olemuksen omaksuneet alaraajani antoivat vielä myöten. Tarkoitus oli käydä vielä läpi yksi hyvin kehuttu vaellusreitti, mutta eksyin kuitenkin reitiltä (yllättävää), kyllästyin harhailuun ja palasin takaisin. Pitlochrya halkoo todella kaunis joki, jota reunustaa ainakin tähän aikaan vuodesta väriskaalaltaan varsin miellyttävä polku. Kun ei ole kiire mihinkään, on aikaa pällistellä sorsien saippuaoopperamaista kosimataistelua niin kauan kuin se vain jaksaa huvittaa. Ah luonnon ihmeellisyyttä.

Hengailin vielä muutaman tovin itseasiassa jo ovensa sulkeneessa majapaikassani, talvisesonki näes.  Henkilökunta oli kuitenkin tapansa mukaan ihanaa eikä moisista muotoseikoista välittänyt. Herrasmies-Tim tarjosi kahvit läheisessä kuppilassa ja juttua Suomen ja Kanadan eläimistöstä riittikin puoleksitoista tunniksi.

Ylämailta sain mukaani rauhan, jota ei matkabudjetilla mitata. Reissun tärkeimpänä antina pidän sen antamaa perspektiiviä - kaupunkielämää katsoo jälleen eri vinkkelistä. Samalla ymmärtää paremmin, missä oikeasti viihtyy ja voi hyvin. Mistä nautin ja missä minun on hyvä olla. Kuinka tärkeää on välillä antaa itsensä olla rauhassa. Himo matkustaa on nyt jopa aikaisempaa suurempi, vähän tuntuu, ettei se taida vähään aikaan tästä laantuakaan.

Wednesday 7 November 2012

Osu ja uppos


Tämä pelasti mun aamun täysin spontaanisti. \o/

Saturday 3 November 2012

This is the place








'




Corstorphine Hill, tänään keskipäivän jälkeen. Kyllä ihminen tietää milloin se on siellä minne kuuluukin.

Ps. Close your eyes and take a look.

Thursday 1 November 2012

Graveyard boogie

Halloween on melkoisen hassua aikaa. Epänormaalista tulee normaalia ja toisinpäin. Kävin juhlistamassa sitä eilen.




Vaarallisen kaunis Poison Ivy.


Herrasmiesfilosofi.


Nallekarhumaisen lempeä jenkkiherra.


Pass to the left!



Kepposteleva tiikerimies ja hunajaviini.


Saat jänniä efektejä huurtuneella linssillä. Salaperäinen kalanpäinen tyyppi ilmestyi.





Hyvissä ajoin kotiin ja nukkumaan. Mikäpä siinä.