Sama maa, eri maailma
minun silmäni tummuneet vuosikymmenen pauhussa
Laskenut irti viattomasta uskosta
elämän palon kadottanut
mukulakivikaduille, yökerhojen lattioille
tuopin pohjalle
Vaeltanut kehää sydämin särkynein
Nyt uusi turtuneisuus
jolta toivoen pakoa kaipaa mennyttä vapautta
jonka päältä näennäisyyden huntu pudonnut
haikailee harhojen perään
Uusia illuusion itkuja kurkusta kaivelee
mykkyyden takaa
Nyt nouse ja taistele taasen puolesta sen
mitä oikeasti olet
Palasit paikkaan, vanha palanut, uusi ei vielä syntynyt
Kuka todella haluat olla?
Vai etsitkö vain sitä, mikä jo on
Et ole niin erilainen, kuin luulet
Annettava on anteeksi erheet, rikotut rajat ja lupaukset
muutoin muuri kohoaa vain korkeammaksi
No comments:
Post a Comment