Naakat nauravat haalistuvan taivaan takana
pihlajan lehdet vuorottelevat värejä
päivät jahtaavat toinen toistaan laahaten
minussa kytee epämääräinen raivo
sydämessäni sula laava hohtaa myrkyllistä valoa
en saa otetta siitä mikä täyttäisi minut merkityksellä
täynnä tyhjää
nyrkkiin puristettu käsi, hiipivä kyynel
jostain on aloitettava
herään uuteen aamuun ja hetken kiroan
kunnes muistan
kiitän
No comments:
Post a Comment