Otteita

Sateessa satojen edessä, tuhansien takana. Olen matkalla järvien maahan, lumien keskelle. Hiljaisuuteen. Mieleni silmin juoksen yhä paikallani, vaikka matka on ollut etenemättä pitkä. Salattuja lauseita piilotellen puistoihin, pitkospuita pitkin taivaaseen. Varjoton aamuauringon valo makuuhuoneen ikkunassa. Pölyhiukkasten tanssi valon virrassa. Pakkomielteitä pakkomielteiden perään. Hiljainen syyllisyys kukkimassa seinäruusun rinnassa, nämä siemenet on kylvetty jo vuosia sitten. Veljet rinta rinnan marssimassa sotaan itseään vastaan, kuka voittaa vai onko tämä sota pelkästään häviämistä  varten. Kaikki on pään sisällä. Metafyysinen tulostin. Kirjoita kirjoita kirjoita. 

Kirkkaan päivän jälkeen laskeutuva yö on raskas kantaa. Valo katoaa kuitenkin vain palatakseen uudestaan. Kauanko jaksaa jatkua, tämä iänikuinen kilpajuoksu aikaa/ajattomuutta vastaan? Kuka on, kun en itse enää ole? Jaksaisin valvoa loputtomia öitä jos vain löytäisin syyn miksi. Aamulla painaisin pään tyynylle rauha sydämessä, suljettujen luomien läpi katsoisin sinua kun heräät uuteen päivään. Sieluni lepää silmiesi lempeässä sylissä. Kuiskaat korvaani rakkauden sanoja ja uskon kaiken.

Sinulla on vahva ja kaunis sydän. Afrikan aurinko loistaa silmissäsi kun kerrot suunitelmistasi seilata pitkin Karibianmerta. Sinulle tämä maailma on vain välietappi matkallasi jonnekin vieläkin suurempaan. Taivaanrannanmaalari ja naistennaurattaja.

Let the moonlight guide you feel the joy of being alive, stop chasing shadows just enjoy the ride.

Ymmärtää vai tullako ymmärretyksi? Eihän kumpaakaan voi loputtomiin olettaa. Elämä ei ole suoraalinjaa minulle. Anna sillä olla tarkoitus. Toivon koko sydämestäni, että virta on viemässä minua juuri sinne minne pitämäni mennä. Olenko tyhmänrohkea, vastuuton? En tiedä. Välittäisinkö, jos tietäisin? En tiedä. Ehkä en.

Kuuta kyntää, mielen rantaa, kyllä aurinko kantaa. Tuhannet havisevat lehdet muodostavat vahvajuurisen puun. Syvemmälle korkeammalle kohti vettä ja taivasta. Havisen vapisen mutta niinhän me kaikki. Miten tästä eteenpäin? Jos vain olisin tässä, niin mitä sitten? Olisin odottamatta, paikaltani katselisin ollen osa mutta osaaottamatta. Näkisinkö sitten?

Nilkassani matkaa nyt tanssijaystävä. Muistan uuden musiikin, riemuriehan ja ilon sydämessä. Muistan miltä soitin tuntuu käsissä, miten ensimmäiset näppäykset ovat ujoja ja hakevia. Hetki hetkeltä kuitenkin, avautuen, vapautuen. liitää laulu, voimistuu sävel. Jaksa, ole rohkea. Älä tuomitse tai luovuta. Käsissäsi sinulla on jotain, johon kannattaa panostaa. Kitara ja elämä.