Friday 13 December 2013

Sivistyssana

Aamu hiipii vieraaksemme kuin varkain - on lähdön aika. Kiroan verhojen välistä kuikkivaa valoa, menisipä matkoihinsa ja antaisi meidän viipyä yössä. Trust yourself. En kavahda kättäsi kyljelläni, luotan vielä sen verran. Kuuntelen hengitystäsi, sen ääni on syvä ja rytmikäs - rauha siinä elää.  Tanssahdamme muutaman kömpelön tangonaskeleen pakattujen laukkujen keskellä. Rumpusettisi odottaa vielä nurkassa.

Venäläinen ei ole taaskaan nukkunut, se istuu keittiössä silmät punaisten renkaiden kehystämänä ja kiroilee. Se näki unta, jossa se ampui itseään pistoolilla ohimoon muttei silti kuollut. Sitä korpesi, olisi ainakin saanut nukutuksi. This is how my life's been for years. Olen kiitollinen saadessani edes toisinaan unta.

Paistelen kananmunia ja mietin, onpahan tämäkin. Sanovat, että pitäisi puhua kovempaa. Tarjoavat trattia megafoniksi, kiittelen vuolaasti vittuillen.

Sinun onnesi saa minut loistamaan. Lähdet kauas ja kauaksi aikaa, mutten jää ikävöimään. Vielä en sinuun luota tai rakastu, se saakoon odottaa. On vähän muutakin ajateltavaa. Vihlonta rinnassa kuiskii toisenlaista tarinaa kun käännyn kadun päädystä vasempaan, kuiskikoon. Istun puiston penkillä ajatuksetta. Autovirta sulaa yhteen värikkääksi käärmeeksi, suih suih suihkien eteenpäin. Mihin kaikilla on niin kiire?

Levottomana kierrän. Juoksen kerran vuoren ympäri tuulta vasten ja löydän pienen kipinän. Puhalla, puhalla!

Muisto vienosta kolibrista saa itkun valloilleen. Kohotan katseen kohti halkeilevaa kattoa, puristan kädet nyrkkiin ja hampaat yhteen. Kiitos. Kiitos. En tiedä vielä mistä hyvästä, paljastakoon itsensä kun on sen aika. Selkeyttä minä kaipaan, mutten vaadikaan. Yhtä kuitenkin tänään kiitin, tarinankertojaa. Sanoillaan sai vedettyä minutkin takaisin lapsuuden mielenmaisemiin, niihin kuviin, joita mielessäni katselin kun luin kirjoja salaa peiton alla myöhään yöhön.

Se on puoli kaksi. Tahtoisin valvoa aamuun, nähdä mistä suunnasta aurinko oikeasti nousee. En usko ellen itse katso. Nouseeko lie ollenkaan?

Olen väsynyt.

No comments:

Post a Comment