Oon koko päivän koittanut saada aikaiseksi edes sen verran, että laittaisin tänne kuvia. Ja kirjoittaisin vähän. Ja jotain. Mutku fiilis on tämä

niin ei. Hyvvää sunnuntaita höpönassut.

Kipua

Staring at the ceiling in the dark
Same old empty feeling in your heart
'Cause love comes slow and it goes so fast
Well you see her when you fall asleep
But never to touch and never to keep
'Cause you loved her too much and you dive too deep

Well you only need the light when it's burning low
Only miss the sun when it starts to snow
Only know you love her when you let her go
Only know you've been high when you're feeling low
Only hate the road when you're missing home
Only know you love her when you let her go
And you let her go


© Passenger

Otteita

Treat everyone as a potential friend.

Onnellisuus tässä ja nyt tuntuu niin tukahduttavalta, haluaisin itkeä sitä sinuun. Johtavatko nämä sanat minnekään, lakkaa viheltämästä, luovatko ne tietä jonnekin? Mitä niiden päässä on? Mitä minun päässäni on, uskallanko katsoa vai suljenko silmät? Pelkään > mitä?

RESIST NOTHING.

Wanting to be someone else is waste of the person you are. it's written on the wall.

You're the only one who creates your present and therefore your future. Stop being such a wimp and concentrate goddammit. Pay some bloody attention and effort.

FREEDOM IS QUITE A THRILL.

Odota aikaa. Kaikki on tulossa (tulessa).

Mene. Nyt.

Stop making excuses. Be bold and straight without offending. 

You are as worthy.

Nurkkapöydän tyttö

Sinulla on lupa olla näkyvä

sinulla on lupa nostaa kätesi ilmaan

sinulla on lupa korottaa ääntäsi

sinun ei tarvitse olla näkymätön

sinun ei tarvitse solmia käsiäsi puuskaan

sinun ei tarvitse kuiskata

sinä olet joku.

Yhdessä, yhtenä

Uutena vuotena Edinburghin kadut olivat täynnä juhlijoita, Hogmanay-festivaali täytti kaupungin ääriään myöten täyteen. Viisi tuntia ennen keskiyötä löysin vielä hieman aikaa itselleni ja kameralle, mutta näin jälkikäteen selailtuna kuvat ovat suoraansanottuna aikamoisen huonoja. Yksi uudenvuodenlupaus voisikin olla hämärässä kuvaamisen opettelu, huhhei.

Parhaat hetket jäivät muistikortin ulkopuolelle. Munniharppua Royal Milella soittaessani seuraani liittyi mies kazoonsa kera. Ihmisten ilmeissä oli huvittuneisuutta ja ihmetystä, olimme hetken aikaa kieltämättä aika kummallisen näköiset kumppanukset outoine soittiminemme. Kiiteltiin seurasta ja toivotettiin ne perinteiset.

Keskiyöllä taivas räjähti väreihin ja ihmiset tanssiin. Käsikynkästä käsikynkkään, hups, hei vain otatkos shamppanjaa! Sain pari karvaista suukkoa, olin rutistua vallattomassa ryhmähalauksessa ja kiusoittelin harmaapartaista herraa. Nauroimme pitkätukan vitseille posket ja silmät loistaen. Välillä tunsin olevani suuresti yksin toisiaan haaveellisesti silmiin tuijottelevien ihmisten keskellä, mutta no, kai sillekin ololle on aikansa ja paikkansa. Ohimenevää kuitenkin.

Ajatus jaksoi juosta aamukuuteen, sitten olikin jo hyvä levätä. Kaksinollakolmetoista alkoi yhdeltä aamupäivällä, kirkkaana ja uutena. Päivä kului leppoiseen tahtiin, Tanssii susien kanssa sai kunnian olla vuoden ensimmäinen elokuvaelämys. Illansuussa kotiin kävellessä kadut olivat jo tyhjentyneet niin juhlijoista kuin yllättäen roskistakin. Maailmanpyörä on vielä paikallaan, mutta juhlakausi alkaa olla ohi. Juna-asema oli tyhjä ja hiljainen, paljon ei oman askellukseni lisäksi ääniä kuulunut.

Ylläoleva on ihana uudenvuodentoivotus Perry från Sverigeltä. Viimeaikoina on tuntunut juurikin tuolta - kohtaamisia.