I'm thinking...

Hyvää joulua  ♥ 

Omani on tänä vuonna melko paljon totutusta erilainen. Tulin reilu tunti sitten salilta, söin hieman ja odottelen nyt asunnon lämpeämistä uskaltautuakseni suihkuun. On hurjan ristiriitainen olo, sillä samalla kun tuntuu kuin olisin maailman yksinäisin ihminen,tuntuu myös kuin ympärilläni olisi enemmän ihmisiä kuin koskaan. Olen melko varma, että jälkimmäinen on totuus, ensimmäinen hajatus vain merkki siitä, etten oikein ole vielä sisäistänyt asiaa.

Lähettelin joulutervehdystekstareita, melkein 20 kappaletta. Oli huippua saada lähes jokaiseen vastaus.

On aika monta hyvää syytä olla onnellinen. Ja joskus voi olla onnellinen ilman sen kummempaa syytäkään.

Tässä olen, ja tuumailen. Kello on 16:18, hämärä alkaa kietoa kaupunkia vaippaansa. Ostin paljon hedelmiä, mangot olivat tarjouksessa.

Vien joulupäivälliselle tuliaiseksi pullon punaviiniglögiä.

Usein mietin ja fiilistelen kuinka kertakaikkisen kummallisia, ihania, omalaatuisia ja hyvällä tavalla vinksahtaneita ihmisiä mulla on ollut onni tavata. En ymmärrä mistä heitä oikein sikiää ja olenko itsekin johonkin suuntaan hieman vinossa.

Uhmasin jälleen laktoosi-intolerassia, ei olisi kannattanut.

Tapasin kaupassa suomalaisen perheen! Menin moikkaamaan ihan pokkana, Janitaksi itsensä esitellyt nainen vaikutti vähän hämmentyneeltä. Täällä huomaa, miten helppoa vieraille jutteleminen loppujen lopuksi on. 

Oon myös miettinyt. Miksi pitää aina nolostua ja ujostella, ei se mithään haittaa jos vähän kämmäileekin. Olen huomannut kiinnittäväni huomioni ensimmäisenä ihmisiin, jotka nauravat ja hymyilevät paljon.  Jotka katsovat silmiin. Jotka vaikuttavat nauttivan olostaan, joita ei jännitä, jotka jollain lailla hehkuvat. Sellaista lämmintä varmuutta, joka kertoo, että minun on hyvä olla. Etten minä pelkää tai arkaile, mutten myöskään ylenkatso tai arvostele muita. Annan muiden olla niin kuin he ovat, ja toteutan samaa myös omalla kohdallani niin kuin parhaaksi katson. Sellaisiin ihmisiin tekee mieli tutustua ja heidän kanssaan haluaa viettää aikaa. Tahtoisin itsekin olla samalla tavalla lämpimän itsevarma, enkä kylmän arka ja epäröivä.

"Why are you so cold? Are you afraid of me?" 

"I don't know. I'm so sorry, I'm just so damn insecure. I don't know what I'm scared of. It's not about you, though, that I'm sure of. It's something inside me."

"Don't you trust me?"

"I'm not sure. Actually. You haven't given me any reason not to. I just feel this way."

Tätä keskustelua oon pyöritellyt päässäni paljon. Jokin pidättelee, jokin pakottaa sulkeutumaan. Mikä se jokin on--- No, nyt kun sen olemassaolo on tiedossa, on ehkä aika hankkiutua siitä eroon.

Tunnen tarvetta keskustella ja pohtia. Tahdon käydä asioita läpi, purkaa ne paloihin ja koota uudestaan. Löytää uusia näkökulmia ja tapoja toimia, toteuttaa itseään eri tavoin. Haluan kuunnella, mitä ihmisillä on kerrottavanaan ja oppia heiltä.

Huh, pää tuntuu ainakin kilon kevyemmältä kuin hetki sitten. Onpa hyvä, että on tällainen oma spotti jonne voi käydä välillä tyhjentämässä kaikenlaista ajatusmassaa.