Tuesday 17 January 2012

Ja tässä mä oon


kera väsyneine silmineni, sekavine ajatuksineni. Ulkona on vihdoinki niin hurjan ja kurjan kylmää kuin tammikuussa kuuluukin olla. Takuista tulee jääpuikkoja ja hengitys putoilee maahan huurtuneina pakkaspensaina. Hytisyttää


En tiiä mitä pitäisi ajatella tai jättää ajattelematta. Meillä vois olla uskomaton kevät, sellanen, jota voitas muistella vielä viiskymppisinä.  Loput sanat oon onneksi unohtanu, tai en kuullu niitä. Älä tuu luo noiden ruskeiden silmiesi kanssa, älä kato mua noin ja pyydä hymyilemään, jotta näkisit sen, mitä musta haluat. Älä lupaa mitään. Älä vilkaise ja käännä katsetta pois ja kuvittele, etten nähny. 


Kyllä mä näin.