Minulla on MS-tauti
Transversaalimyeliitti melkein halvaannutti minut
vei jalkani
Olin kuusi viikkoa sairaalassa
Opettelin uudestaan kävelemään
Koin kipua joka oli tehdä minut hulluksi
melkein mursi mieleni, vei järjen valon
Menetin kaiken jota olin rakentanut
En uskalla enää luottaa elämään
Juuri, kun luulin alkaneeni todella toipua,
Juuri, kun aloin ensimmäistä kertaa vuosiin todella
tehdä suunnitelmia edes ensi kesäksi
Kaikki hajosi, hajosi, hajosi, hajosi
Minä hajosin atomeiksi
Tulevaisuus, jota kohti olin menossa,
vihdoinkin vilpitön ilo sydämessäni
mureni mureni mureni mureni
katosi katosi katosi katosi
Olen tyhjä nyt
Elän päivän kerrallaan
Niissä on kauneutta, katkeransuloisuutta
Koen kateutta ja raivoa
Sallin sen kaiken
Aion parantua tästäkin
Olen kokenut eritasoisen helvetin jo niin monta kertaa
että tiedän selviäväni
Minä en saatana luovuta
Sisälläni palaa jokin nimetön
Joka ajaa minua eteenpäin
Olen sen itselleni velkaa
Kaiken tämän jälkeen
En saatana luovuta
