Friday, 24 September 2021
Friday, 17 September 2021
Se menee niin vitun diipiks
aina, joskus, sitku, mutku
Puhun kielillä joiten osaa
Vieraissa vieraita
Sylissä tuntemattomien
Omat hukassa
Tutut hukas
Läheisyys kaukana
Koti siellä täällä ehkä eiku
Mutku ehkäpä josnyvaiks
jos nyt tällä kertaa..
Ei sittenkään (taas)
Ei ei ei (ei) enää
!
Tää oli täs
Nyt
Just nyt
Ei enää
(ikinä)
Nyt
...
Son luonnotonta paskaa
Enkä enää jaksa esittää
Yhtään mitään
Mitätöntä
Mitättömyyttä
Melankoliani on ollakseen
Ota tai vittu jätä
Son mulle (melkein) ihan se
Ja sama
---vai onko (?)
sittenkään
Lopputulemaltaan kuitenkin
Yhdentekevä merkityksemätön päätelmä
Kuitenkin
Me kuollaan kaikki
Saturday, 11 September 2021
I am here for you
Have we become so afraid of Love
we are scared to take up space
from our dying friends
when all they ask of us
is just to Be there
that is all
just to be
there
Why is it scary
Why do we deem it as
some kind of interruption
When that is all that they could ever need?
Is it too much to ask?
The only thing we could give them
from afar?
What else can we do, anyway?
We might feel as if it is not that much at all
But we might never know that
in the moment of the deepest of despairs
when death is knocking on their door
the knock only they can hear
all they want to know
is that we are still here
with them, for them
and our silent whispers of hope
might just
silence
the
knock
for a while
And that is enough